Muistan, kuinka nuorena en ajatellut näitä asioita, ainakaan läheskään yhtä tarkasti kuin nykyään. Silti en ole koskaan ollut varsinaisesti uskovainen, vaikka rippikoulun jälkeen yritinkin Raamattua lukea ja luinpa muutaman iltarukouksenkin. Nykyään ymmärrän, että se oli typeryyttä, mutta jokainenhan nuoruudessaan hölmöilee.

En osaa sanoa, kasvoinko uskovaisessa kodissa. Kävin pyhäkoulussa, joululla oli meillä oma uskonnollinen merkityksensä, piti rukoilla iltaisin, enkelitaulu seinällä jne... mutta silti. En koskaan sisäistänyt koko hommaa juuri ollenkaan, paitsi riparin jälkeen puolittain hetkeksi. Uskomatonta sinänsä, kaiken sen siirappisen paskanjauhannan ja naurettavan "koeradan" jälkeen. Kokemus oli silti hyvä, nyt ymmärrän kuinka nuoria manipuloidaan rippikouluissa ja mitä varten ne ylipäänsä ovat olemassa.

Ateisti. Itsekäs paskiainen. Materialisti, hedonisti. Oman edun häikäilemätön tavoittelija. Vai onko sittenkään? Älä usko amerikkalaisiin uskovaisten tuottamiin elokuviin tai tv-sarjoihin. Älä usko ovellesi tuleviin hiippareihin. Usko tähän blogiin.